4.Vauhtiponeja

Moikka! Tosiaan kirjotus vähän jäänyt, mutta nyt vihdoin kirjoitan kahdesta viimeisimmästä tunnista. Tosiaan toisinkun olen tottunut menin kaksi viime tuntia vähän reippaammilla poneilla. Kaksi viikkoa sitten menin Casmeurilla eli tutummin Cassulla. Ennen kun tunti edes alkoi sorruin vähän opettajallemme vähän vihjata etteikö mulle löytyis toista hevosta, vaikka kovasti oon nyt yrittänyt olla valittamatta ja mennä kaikenlaisilla hevosilla. Kuitenkin tunnin alussa itseni Cassun selästä löysin!

Alkutunti oli nyt vähän mitä oli poni lähinnä viipotti menemään tai jäi pohkeen taakse, taipumisesta puhumattakaan eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä. Tunnin aiheena oli taivutukset ja sitä siirryimme tekemään kolmikaariselle. Tässä vaiheessa rupesi Cassukin toimimaan jo vähän paremmin (ja kuvaaja lähti, mitäs muutakaan) Pikku hiljaa alkoi yhteistyökin sujumaan vähän paremmin ja tehtävästä suoriuduttiin ihan kohtuudella.

Kuski könöttää

Laukkatyöskentely sujui myös yllättävän hyvin ja ihmettelin kun pari vuotta sitten joka kulmassa lähdöt ottanut Cassu kuuntelikin apuja ja jäi kivasti alle! Ehkä sitä sittenkin on tullut vähän kehitystä! Vaikka tunti menikin ihan hyvin ja opettajalta tuli hyvää palautetta ei Cassu siltikään oikeen ollut mun tyylinen, mutta oli se silti kivempi mitä ennen! Ja kuvia tosiaan vaan tunnin alusta ja nekin huonolaatuisia kiitos pimenevien iltojen.

Kuski könöttää edelleen ja on ehkä maailman jännittynemmässä asennossa

Tosiaan seuraavan viikon tuntiin jolloin menin Saatuksella. Saatus olikin ihan uusi tuttavuus enkä sillä aikaisemmin ollut mennyt. Tunnilla jaksamista verotti aika paha flunssa, mutta pakko oli päästä hevosen selkään oli mitä oli.. Tosiaan Saatus oli aika reipas tapaus eikä oikein meinannut malttaa olla mitenkäänpäin ja juoksi lähinnä vaan pää pystyssä.

Taivutukset katosi teille tietämättömille ja laukassa oli kaksi vaihdetta: täysiä tai ei ollenkaan. Tehtävänä menimme ympyrällä kahta puomia tehden tempon muutoksia hakemalla puomien väliin eri askel määrä. Hidastamisessa en onnistunut yhtään ja siinä meinas sitten mennä ponilta ja ratsastajalta hermot. Mutta sitten päästiinkin kivaan vaiheeseen (niin kauan kun yksi tuntilaisista ei kävellyt kesken lisättyjen laukkojen..) Eli mahollisimman vähän askeleita puomien väliin ja hanatus päälle. Siinä me oltiiki sitte hyviä! 6 askeleen sijaan selviydyimme 4 ja ilopukeilla siinä vaiheessa tais ratsastajakin ensimmäistä kertaa naurahtaa tunnilla.

Puomityöskentelyn jälkeen teimme loppuverryttelyn ja selästä löytyi ylläty yllätys pettynyt ratsastaja. Fiilikset on onneksi jo vähän muuttunut ja ratsastaja todennut ettei ne ponit aina voi mennä nätisti ja totella! Tosiaan keskiviikkona mulla on taas ratsastus ja toivon, että edes siihen mennessä flunssa vähän helpottaisi. Mutta palailen keskiviikon estetunnin jälkeen toivottavasti asiaan!